Joukkuehenki kantaa

Jääkiekon maailman mestaruuden juhlinnassa on moneen kertaan nostettu esiin Suomen joukkueen uskomaton joukkuehenki. Valmentaja Jalonen antoi paljon tunnustusta kapteeni Mikko Koivulle ja Mikko Koivu puolestaan kiitteeli koko joukkuetta taistelutahdosta ja voitonnälästä. Vaikka paperilla Suomen leijonat eivät olleet kaksinen ryhmä moniin muihin verrattuna, joukkueena kuitenkin ehdottamasti paras. Joukkuelajeissa se kantaa.

Sama tuli mieleeni tänään yöllä Taistelu Näsilinnasta 1918 kuvauksissa, jossa olin avustajana. Organisointi petti paikoitellen, aikataulut venyivät, kiire painoi päälle, tekijät olivat jatkuvasta yökuvauksista väsyneitä. Ryhmässä oli paljon hyvin nuoria, joille ei kummoista kokemusta voinut vielä olla. Kuitenkin paketti pysyi kasassa. Porukalla oli hyvä joukkuehenki. Sopivasti huumoria, ystävällisyyttä kaikkia kohtaan, rempseällä otteella.

Pienenä, mutta tärkeänä eleenä ohjaaja Claes Olssonin johdolla nostettiin pieni malja, ennen kuvausrupeaman alkua. Pieni ele, toistuvana rutiinina suuri vaikutus joukkuehenkeen ja kestävyteen vetää yöstä toiseen kuvauksia.

Parantumattamana laadunkehittäjäluonteena olisin voinut antaa manageroinnista taas kymmeniä parannusvinkkejä. Johtajuus ja joukkuehenki oli kuitenkin korkealla ja uskon tiimin pystyvän hyvään lopputulokseen. Tämä inhimillinen puoli korjaa aivan kuin itsestään erittäin monet manageroinnin puutteet.

Yleisesti voisi sanoa, että aivan liian vähälle jää päivittäisessä työelämän arjessa joukkuehenkeen panostaminen. Menestyvät johtajat ja esimiehet sen kyllä osaavat. Tusinajohtajat eivät.

Entinen General Electricin legendaarinen pääjohtaja Jack Welch on sanonut, että jokaisen päällikön ja johtajan tärkeä, jollei jopa tärkein tehtävä, on toimia joukkueensa seremoniamestarina. Pitää huoli siitä, että tiimi juhlii ja ottaa kaiken ilon irti voitoista. Se hioo joukkuehenkeä ja juhlinnan jälkeen jaksaa taas painaa kohti seuraavaa etappia.