Palautteenantamisen vaikeus

Jokainen sitä haluaa, niin harva sitä saa. Palautetta. Oikeanlainen palaute on maaginen voima kehityksessä. Yksilö tai organisaatio, sama asia.

Itsekin tulee syyllistyttyä niin useasti siihen, että ei anna tarpeeksi kiittävää ja kehittävää palautetta. Kiitos unohtuu helposti. Kriittistä palautetta ei anna ajoissa tai katsoo asioita läpi sormien. Pahoja virheitä.

Taitolajiksi voisi sitä palautteeantoa kutsua. Muodolla on väliä. Sanotko asian rehellisesti kahden kesken vai lähetkö vihaisen tekstiviestin. Ei tarvinne alleviivata parempaa ja huonompaa.

Paljoa ei suomalainen koulutus anna eväitä. Etenkään korkeakoulutus. Paha esimerkki ovat kurssiarvostelut. Tenteistä tulee vain arvosana. Jokainen voi sitten miettiä, että onko 3 hyvä ja oliko kaveri 4 arvosanalla millä tavalla parempi. Mitä siitä voi oppia?

Palautteeantamisen taidon kehittäminen jääkin miltei aina yksilön omalle vastuulle. Se minkä esimerkin on saanut aikanaan kotoaan näkyy helposti palautteenantamistaidoissa kymmeniä vuosia. Muutosta parempaa täytyy treenata itsekseen. Kirjoista ja kursseilta jotain tukea varmasti löytyy, mutta parasta
kehittämistä on kinuta palautetta kynsin hampain muilta. Se minkä kuulee muilta kehittää nopeiten ja syvällisimmin.

Melkein voisi sanoa, että on kuitenkin parempi, että palautetta tulee, vaikka se olisi v-tuilu muotoista. Onpahan joku suunta johon pyrkiä. Harmonia, jossa palautetta ovat vain ilmeet, eleet, tekemiset, tekemättä jättämiset, kaikki pienimmätkin toiminnat on pahiten kieroutunuttta organisaatiokulttuuria. Valitettavan useisiin vastaaviin tapauksiin on varmasti moni törmännyt. Kyräilyksi menee, kemiat huononee ja loppujen lopuksi kaikkia pännii.

Rehellisellä meiningillä pääsee pitkälle. Ja kun muistaa vielä kiittää, niin hyvä tulee! Kiitos tämän tekstin lukemisesta!