Moni palailee tänään kesälomalta, kuten itsekin. Mieli on taas muutaman kuukauden levännyt ja virkeä, vai onko sittenkään?
Pitkä kesäloma ja joku yksittäinen lomaviikko pari kertaa vuodessa ei kuitenkaan riitä pitämään ihmistä täydessä iskussa. Kiireinen työtahti ja stressi saattavat kuluttaa voimat jo muutamassa viikossa.
Onkin tärkeää rytmittää myös arkea. Googlen myynnin kehitysjohtaja Petri Kokko noudattaa rytmiä, 2 kovaa viikkoa, 1 helpotettu viikko. Kokko entisenä huippu-urheilijana ymmärtää erityisen hyvin palautumisen merkityksen. Raskaita fyysisiä treenejä ei voi vetää joka päivä viikkotolkulla. Välillä on otettava palauttava viikko. Tasan sama lainalaisuus pätee ihmisen aivoihin. Jatkuva rasitus tuhoaa vireen.
Helpotettu viikko ei tarvitse olla mitään ihmeellisempää kuin muutama palaveri vähemmän ja vaikka 1 tunnin lyhyempiä työpäiviä tai perjantai vapaaksi. Tämä palauttaa työkuntoa ja pitää mielen virkeänä. Näin pysyy huippuiskussa koko ajan. Suosittelen kokeilemaan.
Tämä blogi käsittelee kehittämistä ja johtamista, aktiivista osallistumista, luovuutta, strategioita, vapaaehtoisvoimaa, ajattelumalleja, tietotekniikan hyödyntämistä...kaikkea mitä tarvitaan kun halutaan tehdä hyvää ja parasta.
maanantai 1. elokuuta 2011
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Mutu-tuntuma ei kanna pitkälle
Ajatelkaa kokousta. Kuinka monesti päätökset tehdäänkään mutu-tuntumalta. Jollain on vahva mielipide tai joku vain osaa argumentoida asiansa paremmin. Mutu-tuntuma on perusasetelma suurimmassa osassa esimerkiksi yritysten sisäisiä palavereja.
Psykologit väittävät, että kaikki päätökset tehdään tunteella. Ehkä loppujen lopuksi näin on, en kiistä. Kuitenkin sen viimeisen tunteen "tämä on hyvä" olisi parasta syntyä vahvojen faktojen pohjalta.
Miksi faktat usein puuttuvat? Vastaisin lyhyesti: laiskuudesta. Faktojen kerääminen vie aikaa. Pitää laskea, selvittää tilastoja, selata nettiä, lukea kirjoja, kysellä. Helpompaa on vetää aavistuksen varassa. Monesti se riittää, mutta ei sillä parasta lopputulosta pitemmän päälle saada. Faktoihin tutustuminen tuo aivan uusia ideoita ja sitä kautta entistä parempia mielipiteitä.
Menetysresepti moneen on ahkeruus. Siihen kun vielä yhdistää kiinnostuksen faktoihin, niin menestys on taattu. Tarkista faktat ja olet tähti!
torstai 19. toukokuuta 2011
Joukkuehenki kantaa
Jääkiekon maailman mestaruuden juhlinnassa on moneen kertaan nostettu esiin Suomen joukkueen uskomaton joukkuehenki. Valmentaja Jalonen antoi paljon tunnustusta kapteeni Mikko Koivulle ja Mikko Koivu puolestaan kiitteeli koko joukkuetta taistelutahdosta ja voitonnälästä. Vaikka paperilla Suomen leijonat eivät olleet kaksinen ryhmä moniin muihin verrattuna, joukkueena kuitenkin ehdottamasti paras. Joukkuelajeissa se kantaa.
Sama tuli mieleeni tänään yöllä Taistelu Näsilinnasta 1918 kuvauksissa, jossa olin avustajana. Organisointi petti paikoitellen, aikataulut venyivät, kiire painoi päälle, tekijät olivat jatkuvasta yökuvauksista väsyneitä. Ryhmässä oli paljon hyvin nuoria, joille ei kummoista kokemusta voinut vielä olla. Kuitenkin paketti pysyi kasassa. Porukalla oli hyvä joukkuehenki. Sopivasti huumoria, ystävällisyyttä kaikkia kohtaan, rempseällä otteella.
Pienenä, mutta tärkeänä eleenä ohjaaja Claes Olssonin johdolla nostettiin pieni malja, ennen kuvausrupeaman alkua. Pieni ele, toistuvana rutiinina suuri vaikutus joukkuehenkeen ja kestävyteen vetää yöstä toiseen kuvauksia.
Parantumattamana laadunkehittäjäluonteena olisin voinut antaa manageroinnista taas kymmeniä parannusvinkkejä. Johtajuus ja joukkuehenki oli kuitenkin korkealla ja uskon tiimin pystyvän hyvään lopputulokseen. Tämä inhimillinen puoli korjaa aivan kuin itsestään erittäin monet manageroinnin puutteet.
Yleisesti voisi sanoa, että aivan liian vähälle jää päivittäisessä työelämän arjessa joukkuehenkeen panostaminen. Menestyvät johtajat ja esimiehet sen kyllä osaavat. Tusinajohtajat eivät.
Entinen General Electricin legendaarinen pääjohtaja Jack Welch on sanonut, että jokaisen päällikön ja johtajan tärkeä, jollei jopa tärkein tehtävä, on toimia joukkueensa seremoniamestarina. Pitää huoli siitä, että tiimi juhlii ja ottaa kaiken ilon irti voitoista. Se hioo joukkuehenkeä ja juhlinnan jälkeen jaksaa taas painaa kohti seuraavaa etappia.
Sama tuli mieleeni tänään yöllä Taistelu Näsilinnasta 1918 kuvauksissa, jossa olin avustajana. Organisointi petti paikoitellen, aikataulut venyivät, kiire painoi päälle, tekijät olivat jatkuvasta yökuvauksista väsyneitä. Ryhmässä oli paljon hyvin nuoria, joille ei kummoista kokemusta voinut vielä olla. Kuitenkin paketti pysyi kasassa. Porukalla oli hyvä joukkuehenki. Sopivasti huumoria, ystävällisyyttä kaikkia kohtaan, rempseällä otteella.
Pienenä, mutta tärkeänä eleenä ohjaaja Claes Olssonin johdolla nostettiin pieni malja, ennen kuvausrupeaman alkua. Pieni ele, toistuvana rutiinina suuri vaikutus joukkuehenkeen ja kestävyteen vetää yöstä toiseen kuvauksia.
Parantumattamana laadunkehittäjäluonteena olisin voinut antaa manageroinnista taas kymmeniä parannusvinkkejä. Johtajuus ja joukkuehenki oli kuitenkin korkealla ja uskon tiimin pystyvän hyvään lopputulokseen. Tämä inhimillinen puoli korjaa aivan kuin itsestään erittäin monet manageroinnin puutteet.
Yleisesti voisi sanoa, että aivan liian vähälle jää päivittäisessä työelämän arjessa joukkuehenkeen panostaminen. Menestyvät johtajat ja esimiehet sen kyllä osaavat. Tusinajohtajat eivät.
Entinen General Electricin legendaarinen pääjohtaja Jack Welch on sanonut, että jokaisen päällikön ja johtajan tärkeä, jollei jopa tärkein tehtävä, on toimia joukkueensa seremoniamestarina. Pitää huoli siitä, että tiimi juhlii ja ottaa kaiken ilon irti voitoista. Se hioo joukkuehenkeä ja juhlinnan jälkeen jaksaa taas painaa kohti seuraavaa etappia.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Mielikuvituksettomuuden huiput
Massapostituksella lähtevät markkinointikirjeet eivät useinkaan ole kovin mielikuvituksellisia tai huomiota herättäviä. Malli on jotakuinkin, "että laitetaan joku esite menemään, niin eiköhän ne asiakkaat ala soitella."
Edes vähän yritystä oli pari viikkoa sitten toimistollemme tupsahtaneessa kirjeessä. Esite löytyi, mutta saatekirjeeseen oli vähän panostettu. Viimeisenä kirjeessä oli jotakuinkin seuraava toteamus "PS: Olisin halunnut lähettää kukkia, mutta ne eivät mahtuneet kirjeeseen. Laitoin mukaan kukan siemeniä, joten voit itse kasvattaa niistä kukat kesäksi". Ja todella, kirjeessä oli pieni kukansiemenpussi.
Kiva kikka jäi mieleen. Tosin en edelleenkään muista mikä firma oli kyseessä. Jotain IT-järjestelmää kauppasivat. Kuitenkin pointin markkinointikirjeessä pitäisi olla, että firma tai tuote jäisi asiakkaan mieleen. Tähän ei tämäkään kirje päässyt. Kuitenkin täytyy sanoa (ehkä kuvaa yleistä tasoa), että kirje oli parhaita, jollei paras markkinointikirje tänä vuonna minkä olen lukenut.
Edes vähän yritystä oli pari viikkoa sitten toimistollemme tupsahtaneessa kirjeessä. Esite löytyi, mutta saatekirjeeseen oli vähän panostettu. Viimeisenä kirjeessä oli jotakuinkin seuraava toteamus "PS: Olisin halunnut lähettää kukkia, mutta ne eivät mahtuneet kirjeeseen. Laitoin mukaan kukan siemeniä, joten voit itse kasvattaa niistä kukat kesäksi". Ja todella, kirjeessä oli pieni kukansiemenpussi.
Kiva kikka jäi mieleen. Tosin en edelleenkään muista mikä firma oli kyseessä. Jotain IT-järjestelmää kauppasivat. Kuitenkin pointin markkinointikirjeessä pitäisi olla, että firma tai tuote jäisi asiakkaan mieleen. Tähän ei tämäkään kirje päässyt. Kuitenkin täytyy sanoa (ehkä kuvaa yleistä tasoa), että kirje oli parhaita, jollei paras markkinointikirje tänä vuonna minkä olen lukenut.
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Erikoista palvelua
Harvoin tulee olo, että kohdallaan kuin karjaa. Viime viikolla tuli. Koetin uutta aluevaltausta elokuvien parissa. Ilmoittauduin avustajaksi Tampereella kuvattavaan Taistelu Näsilinnasta 1918 -elokuvaan. Kimmokkeen olin saanut lehtijutusta. Lehtijutun perusteella odotin jonkinlaista infotilaisuutta.
Toisin kävi. Saavuin paikalle, avasin oven ja pyöritys alkoi. Ennen kuin sain mitään tietoa mistään minulta jo kysyttiin, että voiko hiuksiani leikata -heti. Harvoin juodun, niin hämilleni sinänsä asiallisesti kysymyksestä. Kun olin antanut suostumukseni sain täytettäväksi kaavakkeen, jossa kyseltiin yhteystiedot, pituus, paino jne. No tämä vaikutti järkevältä ja ajattelin, että kohta saan varmaan lisää tietoa. Ei sittenkään. Palautin lapun ja yksi mies kysyi "Tiedätkö mitä avustaminen tarkoittaa?" En, vastasin. "No kohtahan se selviää".
Siitä sitten suoraan puvustamoon laittamaan elokuvassa käytetettävää asua päälle. Kun puku oli valmis ja puvustaja sen hyväksynyt, otettiin valokuva ja minut ohjattiin maskeeraajalle. Maskeeraja katsoi vähän aikaa ja sanoi kutakuinkin "Joo tuo parta on tosi hyvä, mutta hiuksia voisi vähän leikata." Ja sitten hiustenleikkuuseen. Muutama milli pois, sitten vaihtamaan omat vaatteet. "Joo tämä oli tässä. Kiitos".
Missään vaiheessa ei kerrottu mitä avustaminen tarkoittaa. Miten minut kutsutaan mahdollisesti paikalle? Milloin se tapahtuu? Onko paikanpäällä ruokailut järjestettynä? Kuinka kauan kuvaukset kestävät? Saako avustamisesta jotain kivaa pientä kiitosta?
Ainut mistä voi kehuja antaa, että homma oli läpi 45 minuutissa. Tehokkuus oli kovalla tasolla. Olisin ymmärtänyt äärimmäisen nopean toiminnan, jos avustajia olisi tullut kymmenittäin kerrallaan, mutta aika hiljaista oli ainakin siinä vaiheessa kun itse kävin.
Kyllä tämä suoritus meni enemmän huonon organisoinnin ja huono asiakaspalvelun piikkiin.
Ehkä noin yleisesti voisi sanoa, että jos alussa olisi kerrottu edes 2 minuuttia mitä tässä rekryrointitilaisuudessa tapahtuu ja mitä avustaminen tarkoittaa, kokemus olisi voinut olla paljon parempi. Ehkä yksi A4 esitekin olisi ajanut asian.
Ymmärrän, että avustajat ovat elokuvan kokonaisuuden kannalta mitätön osa-alue. Kuitenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos kokemus avustamisesta on hyvä, avustaja luonnostaan kertoo hyvää viestiä eteenpäin ja tämä on positiivista elokuvan markkinoinnin kannalta. Ilmaista ja tehokasta markkinointia. Lisäksi positiivinen kokemus voi vaikuttaa vaikka mihin. Avustajissa voi olla arvokkaita henkilöitä elokuvantekemisen kannalta. Porukassa voi olla rahoittajia, kuvauspaikkalupien antajia, journalisteja yms. joilla voi olla suuri merkitys tälle elokuvalle tai tuleville produktioille. Hyvä mielellä tai pahalla mielellä voi olla kauaskantoiset seuraukset.
Mielenkiinnolla jään odottamaan, että tuleekohan kutsua kuvauksiin. Toivottavasti siellä homma on tiimillä paremmin hankassa.
Toisin kävi. Saavuin paikalle, avasin oven ja pyöritys alkoi. Ennen kuin sain mitään tietoa mistään minulta jo kysyttiin, että voiko hiuksiani leikata -heti. Harvoin juodun, niin hämilleni sinänsä asiallisesti kysymyksestä. Kun olin antanut suostumukseni sain täytettäväksi kaavakkeen, jossa kyseltiin yhteystiedot, pituus, paino jne. No tämä vaikutti järkevältä ja ajattelin, että kohta saan varmaan lisää tietoa. Ei sittenkään. Palautin lapun ja yksi mies kysyi "Tiedätkö mitä avustaminen tarkoittaa?" En, vastasin. "No kohtahan se selviää".
Siitä sitten suoraan puvustamoon laittamaan elokuvassa käytetettävää asua päälle. Kun puku oli valmis ja puvustaja sen hyväksynyt, otettiin valokuva ja minut ohjattiin maskeeraajalle. Maskeeraja katsoi vähän aikaa ja sanoi kutakuinkin "Joo tuo parta on tosi hyvä, mutta hiuksia voisi vähän leikata." Ja sitten hiustenleikkuuseen. Muutama milli pois, sitten vaihtamaan omat vaatteet. "Joo tämä oli tässä. Kiitos".
Missään vaiheessa ei kerrottu mitä avustaminen tarkoittaa. Miten minut kutsutaan mahdollisesti paikalle? Milloin se tapahtuu? Onko paikanpäällä ruokailut järjestettynä? Kuinka kauan kuvaukset kestävät? Saako avustamisesta jotain kivaa pientä kiitosta?
Ainut mistä voi kehuja antaa, että homma oli läpi 45 minuutissa. Tehokkuus oli kovalla tasolla. Olisin ymmärtänyt äärimmäisen nopean toiminnan, jos avustajia olisi tullut kymmenittäin kerrallaan, mutta aika hiljaista oli ainakin siinä vaiheessa kun itse kävin.
Kyllä tämä suoritus meni enemmän huonon organisoinnin ja huono asiakaspalvelun piikkiin.
Ehkä noin yleisesti voisi sanoa, että jos alussa olisi kerrottu edes 2 minuuttia mitä tässä rekryrointitilaisuudessa tapahtuu ja mitä avustaminen tarkoittaa, kokemus olisi voinut olla paljon parempi. Ehkä yksi A4 esitekin olisi ajanut asian.
Ymmärrän, että avustajat ovat elokuvan kokonaisuuden kannalta mitätön osa-alue. Kuitenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos kokemus avustamisesta on hyvä, avustaja luonnostaan kertoo hyvää viestiä eteenpäin ja tämä on positiivista elokuvan markkinoinnin kannalta. Ilmaista ja tehokasta markkinointia. Lisäksi positiivinen kokemus voi vaikuttaa vaikka mihin. Avustajissa voi olla arvokkaita henkilöitä elokuvantekemisen kannalta. Porukassa voi olla rahoittajia, kuvauspaikkalupien antajia, journalisteja yms. joilla voi olla suuri merkitys tälle elokuvalle tai tuleville produktioille. Hyvä mielellä tai pahalla mielellä voi olla kauaskantoiset seuraukset.
Mielenkiinnolla jään odottamaan, että tuleekohan kutsua kuvauksiin. Toivottavasti siellä homma on tiimillä paremmin hankassa.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Viimeinen silaus
Viimeinen silaus tekee uudelleen ostamaan houkuttavan laadun.
Vierailin viime viikonloppuna Jyväskylän Paviljongissa messuilla. Saman katon alla oli viidet messut: vapaa-aika, viini, piha- ja parveke, kirja ja Nordia postimerkkimessut. Erikoinen yhdistelmä toimi yhdistelmänä yllättävän hyvin ja kiinnosti varmasti laajaa kävijäjoukkoa. Napakymppiä ei kuitenkaan messuista tullut.
Kaikki oli ulkoisesti kunnossa. Paikka oli hyvä, messuorganisaatio osasi työnsä, ohjelmaa oli eri puolella messualuetta jatkuvasti, esitelehtisiä oli jaossa, ruokailupaikkoja ja kahvilapalveluita oli tarjolla. Kuitenkin se viimeinen silaus puuttui, se laadun ja elämyksen tuova viimeistely.
Havaitsin muun muassa seuraavia puutteita:
Tiedotus tökki. Internettiedotus oli ala-arvoista. Messuohjelmaa ei meinannut löytää netistä mistään. Messesite, joka oli tabloid-kokoinen lehti, oli sekava. Ohjelmaa ei löytynyt nopeasti selaamalla, koska se oli ripoteltu teemoittain ympäri lehteä. Kaiken kukkuraksi lehti piti kääntää puolessä välissä ympäri (jostain syystä?).
Ruoka oli halpaa makkaraa ja perunaa. Tästä gourmetista asiakasta veloitettiin 9 euroa. Karkinmyyntipisteet ja jäätelökojut eivät olleet mitään kaunistuksia messukäytävillä ja myös niiden sijoittelu ei ollut mielestäni paras mahdollinen.
Kirjamessuilla kirjailijoita haastattelivat välillä täydet amatöörit, jotka eivät osanneet esiintyä, eivätkä kysyä kiinnostavia kysymyksiä.
Parempia pisteitä eivät saa messuesittelijätkään. Todelliset vetonaulat ja houkuttimet puuttuivat. Konvehdit ja kilpailut toimii aina, mutta eiköhän jotain muutakin voisi keksiä. Vain muutama näytteilleasettaja oli satsannut houkuttimiin. Surkeuden huippuna minusta oli yritys, jonka mitättömän kokoiseen pomppulinnaan pääsystä piti pulittaa 3 euroa. Huh huh!
En ollut varmasti ainut, jolle tuli hutaisten tehdyn vaikutelma. Ehkä viisien messujen yhdistäminen ei ollutkaan hyvä ratkaisu, kun organisointi näytti vähän kotikutoiselta. Erityiseti yhteiset ponnistukset, kuten tiedotuksen järjestäminen, ontuivat todella pahasti. Johtopäätös: Ensi vuonna en osallistu.
Vierailin viime viikonloppuna Jyväskylän Paviljongissa messuilla. Saman katon alla oli viidet messut: vapaa-aika, viini, piha- ja parveke, kirja ja Nordia postimerkkimessut. Erikoinen yhdistelmä toimi yhdistelmänä yllättävän hyvin ja kiinnosti varmasti laajaa kävijäjoukkoa. Napakymppiä ei kuitenkaan messuista tullut.
Kaikki oli ulkoisesti kunnossa. Paikka oli hyvä, messuorganisaatio osasi työnsä, ohjelmaa oli eri puolella messualuetta jatkuvasti, esitelehtisiä oli jaossa, ruokailupaikkoja ja kahvilapalveluita oli tarjolla. Kuitenkin se viimeinen silaus puuttui, se laadun ja elämyksen tuova viimeistely.
Havaitsin muun muassa seuraavia puutteita:
Tiedotus tökki. Internettiedotus oli ala-arvoista. Messuohjelmaa ei meinannut löytää netistä mistään. Messesite, joka oli tabloid-kokoinen lehti, oli sekava. Ohjelmaa ei löytynyt nopeasti selaamalla, koska se oli ripoteltu teemoittain ympäri lehteä. Kaiken kukkuraksi lehti piti kääntää puolessä välissä ympäri (jostain syystä?).
Ruoka oli halpaa makkaraa ja perunaa. Tästä gourmetista asiakasta veloitettiin 9 euroa. Karkinmyyntipisteet ja jäätelökojut eivät olleet mitään kaunistuksia messukäytävillä ja myös niiden sijoittelu ei ollut mielestäni paras mahdollinen.
Kirjamessuilla kirjailijoita haastattelivat välillä täydet amatöörit, jotka eivät osanneet esiintyä, eivätkä kysyä kiinnostavia kysymyksiä.
Parempia pisteitä eivät saa messuesittelijätkään. Todelliset vetonaulat ja houkuttimet puuttuivat. Konvehdit ja kilpailut toimii aina, mutta eiköhän jotain muutakin voisi keksiä. Vain muutama näytteilleasettaja oli satsannut houkuttimiin. Surkeuden huippuna minusta oli yritys, jonka mitättömän kokoiseen pomppulinnaan pääsystä piti pulittaa 3 euroa. Huh huh!
En ollut varmasti ainut, jolle tuli hutaisten tehdyn vaikutelma. Ehkä viisien messujen yhdistäminen ei ollutkaan hyvä ratkaisu, kun organisointi näytti vähän kotikutoiselta. Erityiseti yhteiset ponnistukset, kuten tiedotuksen järjestäminen, ontuivat todella pahasti. Johtopäätös: Ensi vuonna en osallistu.
torstai 31. maaliskuuta 2011
Hyvityksen antaminen on hyvää asiakaspalvelua
Joskus asiat eivät vain mene odotetusti. Asiakas saa virheellisen tuotteen, asiakaspalvelu ei pelaa, projekti venyy...kyllä te tiedätte.
Silloin pitää toimia. Oikeaa toimintaa on hyvittää asiakkaan kärsimys.
Hyvitysjärjestelmän tulee olla
a) etukäteen mietitty
b) suhteutettu yrityksen resursseihin
c) aidosti asiakkaan etua ajatteleva
Hyvityksien tulee olla
a) riittävän isoja rahallisesti, että asiakkaan tyytyväisyys palautuu ja asiakas ostaa tulevaisuudessakin
b) konkreettisia, hyvitys tulee siis olla itsestään arvokas, ei mikään alennuslipuke
Surkeimpia saatuja hyvityksiä omalla kohdallani on ollut erään pankin antama "hyvitys", kun pankki hukkasi lainapaperini. Tämä aiheutti minulle monta tuntia ylimääräistä työtä, kun papereita selviteltiin ja etsittiin ja lopulta kirjoiteltiin uusiksi. Hyvitykseksi sain vasaran jolla voi avata pullonkorkkeja. Jippii! Puolen päivän ylimääräinen työ, matkat pankkiin yms. ja hyvityksenä joku 2 euron arvoinen liikelahjavasara, joka on niin heikkoa tekoa, että se ei edes toimi oikeasti vasarana (testattu on).
Toinen hyvä esimerkki hyvityksistä oli pari päivää sitten ruokakaupassa. Asiakas epäili kassalla, että ostohinta olisi ollut eri kuin mitä hyllynreunassa luki. Myyjä lupasi lähteä heti tarkastamaan ja lupasi hyvittää erotuksen, jos todella näin oli. Järjestelmä oli mietitty ja toimintaohje oli sisäistetty. Mitäs tähän asiakas sitten sanoi? "Ei...ei sitä tarvitse...ei se niin paljon haittaa". Oikeanlainen asenne ja toiminta siis säästi eurot kaupalta.
Silloin pitää toimia. Oikeaa toimintaa on hyvittää asiakkaan kärsimys.
Hyvitysjärjestelmän tulee olla
a) etukäteen mietitty
b) suhteutettu yrityksen resursseihin
c) aidosti asiakkaan etua ajatteleva
Hyvityksien tulee olla
a) riittävän isoja rahallisesti, että asiakkaan tyytyväisyys palautuu ja asiakas ostaa tulevaisuudessakin
b) konkreettisia, hyvitys tulee siis olla itsestään arvokas, ei mikään alennuslipuke
Surkeimpia saatuja hyvityksiä omalla kohdallani on ollut erään pankin antama "hyvitys", kun pankki hukkasi lainapaperini. Tämä aiheutti minulle monta tuntia ylimääräistä työtä, kun papereita selviteltiin ja etsittiin ja lopulta kirjoiteltiin uusiksi. Hyvitykseksi sain vasaran jolla voi avata pullonkorkkeja. Jippii! Puolen päivän ylimääräinen työ, matkat pankkiin yms. ja hyvityksenä joku 2 euron arvoinen liikelahjavasara, joka on niin heikkoa tekoa, että se ei edes toimi oikeasti vasarana (testattu on).
Toinen hyvä esimerkki hyvityksistä oli pari päivää sitten ruokakaupassa. Asiakas epäili kassalla, että ostohinta olisi ollut eri kuin mitä hyllynreunassa luki. Myyjä lupasi lähteä heti tarkastamaan ja lupasi hyvittää erotuksen, jos todella näin oli. Järjestelmä oli mietitty ja toimintaohje oli sisäistetty. Mitäs tähän asiakas sitten sanoi? "Ei...ei sitä tarvitse...ei se niin paljon haittaa". Oikeanlainen asenne ja toiminta siis säästi eurot kaupalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)