Erikoista palvelua

Harvoin tulee olo, että kohdallaan kuin karjaa. Viime viikolla tuli. Koetin uutta aluevaltausta elokuvien parissa. Ilmoittauduin avustajaksi Tampereella kuvattavaan Taistelu Näsilinnasta 1918 -elokuvaan. Kimmokkeen olin saanut lehtijutusta. Lehtijutun perusteella odotin jonkinlaista infotilaisuutta.

Toisin kävi. Saavuin paikalle, avasin oven ja pyöritys alkoi. Ennen kuin sain mitään tietoa mistään minulta jo kysyttiin, että voiko hiuksiani leikata -heti. Harvoin juodun, niin hämilleni sinänsä asiallisesti kysymyksestä. Kun olin antanut suostumukseni sain täytettäväksi kaavakkeen, jossa kyseltiin yhteystiedot, pituus, paino jne. No tämä vaikutti järkevältä ja ajattelin, että kohta saan varmaan lisää tietoa. Ei sittenkään. Palautin lapun ja yksi mies kysyi "Tiedätkö mitä avustaminen tarkoittaa?" En, vastasin. "No kohtahan se selviää".

Siitä sitten suoraan puvustamoon laittamaan elokuvassa käytetettävää asua päälle. Kun puku oli valmis ja puvustaja sen hyväksynyt, otettiin valokuva ja minut ohjattiin maskeeraajalle. Maskeeraja katsoi vähän aikaa ja sanoi kutakuinkin "Joo tuo parta on tosi hyvä, mutta hiuksia voisi vähän leikata." Ja sitten hiustenleikkuuseen. Muutama milli pois, sitten vaihtamaan omat vaatteet. "Joo tämä oli tässä. Kiitos".

Missään vaiheessa ei kerrottu mitä avustaminen tarkoittaa. Miten minut kutsutaan mahdollisesti paikalle? Milloin se tapahtuu? Onko paikanpäällä ruokailut järjestettynä? Kuinka kauan kuvaukset kestävät? Saako avustamisesta jotain kivaa pientä kiitosta?

Ainut mistä voi kehuja antaa, että homma oli läpi 45 minuutissa. Tehokkuus oli kovalla tasolla. Olisin ymmärtänyt äärimmäisen nopean toiminnan, jos avustajia olisi tullut kymmenittäin kerrallaan, mutta aika hiljaista oli ainakin siinä vaiheessa kun itse kävin.
Kyllä tämä suoritus meni enemmän huonon organisoinnin ja huono asiakaspalvelun piikkiin.

Ehkä noin yleisesti voisi sanoa, että jos alussa olisi kerrottu edes 2 minuuttia mitä tässä rekryrointitilaisuudessa tapahtuu ja mitä avustaminen tarkoittaa, kokemus olisi voinut olla paljon parempi. Ehkä yksi A4 esitekin olisi ajanut asian.

Ymmärrän, että avustajat ovat elokuvan kokonaisuuden kannalta mitätön osa-alue. Kuitenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos kokemus avustamisesta on hyvä, avustaja luonnostaan kertoo hyvää viestiä eteenpäin ja tämä on positiivista elokuvan markkinoinnin kannalta. Ilmaista ja tehokasta markkinointia. Lisäksi positiivinen kokemus voi vaikuttaa vaikka mihin. Avustajissa voi olla arvokkaita henkilöitä elokuvantekemisen kannalta. Porukassa voi olla rahoittajia, kuvauspaikkalupien antajia, journalisteja yms. joilla voi olla suuri merkitys tälle elokuvalle tai tuleville produktioille. Hyvä mielellä tai pahalla mielellä voi olla kauaskantoiset seuraukset.

Mielenkiinnolla jään odottamaan, että tuleekohan kutsua kuvauksiin. Toivottavasti siellä homma on tiimillä paremmin hankassa.

Viimeinen silaus

Viimeinen silaus tekee uudelleen ostamaan houkuttavan laadun.

Vierailin viime viikonloppuna Jyväskylän Paviljongissa messuilla. Saman katon alla oli viidet messut: vapaa-aika, viini, piha- ja parveke, kirja ja Nordia postimerkkimessut. Erikoinen yhdistelmä toimi yhdistelmänä yllättävän hyvin ja kiinnosti varmasti laajaa kävijäjoukkoa. Napakymppiä ei kuitenkaan messuista tullut.

Kaikki oli ulkoisesti kunnossa. Paikka oli hyvä, messuorganisaatio osasi työnsä, ohjelmaa oli eri puolella messualuetta jatkuvasti, esitelehtisiä oli jaossa, ruokailupaikkoja ja kahvilapalveluita oli tarjolla. Kuitenkin se viimeinen silaus puuttui, se laadun ja elämyksen tuova viimeistely.

Havaitsin muun muassa seuraavia puutteita:

Tiedotus tökki. Internettiedotus oli ala-arvoista. Messuohjelmaa ei meinannut löytää netistä mistään. Messesite, joka oli tabloid-kokoinen lehti, oli sekava. Ohjelmaa ei löytynyt nopeasti selaamalla, koska se oli ripoteltu teemoittain ympäri lehteä. Kaiken kukkuraksi lehti piti kääntää puolessä välissä ympäri (jostain syystä?).

Ruoka oli halpaa makkaraa ja perunaa. Tästä gourmetista asiakasta veloitettiin 9 euroa. Karkinmyyntipisteet ja jäätelökojut eivät olleet mitään kaunistuksia messukäytävillä ja myös niiden sijoittelu ei ollut mielestäni paras mahdollinen.

Kirjamessuilla kirjailijoita haastattelivat välillä täydet amatöörit, jotka eivät osanneet esiintyä, eivätkä kysyä kiinnostavia kysymyksiä.

Parempia pisteitä eivät saa messuesittelijätkään. Todelliset vetonaulat ja houkuttimet puuttuivat. Konvehdit ja kilpailut toimii aina, mutta eiköhän jotain muutakin voisi keksiä. Vain muutama näytteilleasettaja oli satsannut houkuttimiin. Surkeuden huippuna minusta oli yritys, jonka mitättömän kokoiseen pomppulinnaan pääsystä piti pulittaa 3 euroa. Huh huh!

En ollut varmasti ainut, jolle tuli hutaisten tehdyn vaikutelma. Ehkä viisien messujen yhdistäminen ei ollutkaan hyvä ratkaisu, kun organisointi näytti vähän kotikutoiselta. Erityiseti yhteiset ponnistukset, kuten tiedotuksen järjestäminen, ontuivat todella pahasti. Johtopäätös: Ensi vuonna en osallistu.