Toiminta kantaa ja sitä jaksaa

Päivä 1

Ensimmäinen päivä takana JAMKOn toiminnanjohtajana. Paljon ehti tapahtua yhtenä päivänä. Aamulla muuttokamat kämpille, muuttoauton palautus ja sitten töihin.

Edellisiltana muuttokuormaa tuodessani oli aikaa miettiä. Kysyin itseltäni, miksi pidän niin kovasti JAMKOsta? Mietin onko se ihmiset, toiminnan tarkoitus, innokas meininki vai mikä? En löytänyt vastausta.

Ensimmäisenä päivänä se kirkastui. Se on tuota kaikkea. JAMKO on täynnä elämää. Ihania ihmisiä, sykettä, innokasta tekemistä. Kaikki sellaisen puolesta, jota itse arvostan. Toimintaa ihmisten, tässä tapauksessa opiskelijan, hyvinvoinnin eteen. Tätä minä haluan tehdä.

Asiat eivät mene aina suunnitellusti ja hyvässä järjestyksessä, mutta ei ole väliksikään. Intoa riittää, ote on toiminnallinen, asenne kehityssuuntautunut – hyvää siitä tulee väistämättä, vaikka polku ei olisikaan suorin mahdollinen.

Touhotuksen keskellä tein huomioita. Ehkäpä niistä tärkeimpänä päivän voisi pitää sitä, että tarkkaavaisuuden pitää olla prosesseissa, ei siinä mikä on juuri nyt pielessä. Päivittäisiä tulipaloja on koko ajan, sille ei voi mitään. Aina kun tulee yllättävää, pitää toki miettiä kuinka se voidaan nyt heti korjata nopeasti. Kuitenkin heti seuraavana ajatuksena tulee olla: ”kuinka prosessia kehitetään, niin että tätä ei tapahdu enää”. Toki vie vähemmän aikaa, kun vain tyytyy sammuttamaan. Kehittäminen vie energiaa, pitää istua alas, pohtia, tehdä päätöksiä, viedä ne käytäntöön. Kuitenkin se palkitsee pitemmän päälle takuuvarmasti. Tämän kun jaksaisi aina muistaa.